Kolmosen alku

Kolmas vuosi on lääkiksessä on nyt alkanut. Elokuun alussa aloitimme vuorovaikutus potilas-lääkärisuhde -kurssilla. Luennoilla aiheena oli persoonallisuuden kehitys sekä esimerkkejä erilaisista käytännön ongelmatilanteista vuorovaikutuksessa. Myös melkoinen joukko muita kursseja alkoi vauhdilla heti elo-syyskuussa.

Potilaan tutkimisessa tarkoituksena on oppia ottamaan potilaalta hyvät esitiedot eli anamneesi sekä tekemään hyvä kliininen tutkimus sekä kirjaamaan oikeat asiat potilaskertomukseen. Pääasiassa olemme edelleen tutkineet toisiamme, mutta auskultaatioharjoituksessa kävimme kuiuntelemassa sivuääniä osastolla. Tuseeraus, rintojen ja miesten urogenitaalialueen tutkiminen opeteltiin myös oikeilla potilailla.

Anestesiologia ja tehohoito vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kurssilta. ANEn harjoituksest käynnistyivät laskimokanyylin laittamisella ensin tekokädelle ja tämän jälkeen opiskelijakaverille. Itse onnistuin ensi yrityksellä melko hyvin, mutta minulle kanyylin toiseen käteen laittanut onnistui pistämään tehokkaasti suonen läpi. Onneksi opetushoitaja neuvoi, miten läpi menneen neulaan saa suoneen, eikä käteen tullut edes kunnon mustelmaa. Tulevissa harjoituksissa käymme läpi elvytystä.

Muita käynnissä olevia kursseja ovat keuhkosairaudet, kliininen kemia, kliininen radiologia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede sekä elinpatologia.

Kakkosella meitä varoiteltiin kolmosen rankkuudella, mutta ainakaan vielä tuntuu ihan hyvältä tahdilta.

Nyt kolmosen kunnolla pyörähdettyä käyntiin pyrin jälleen päivittelemään blogia viikoittain, koska uutta ja mielenkiintoista asiaa tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.

Kakkosen kevät

KM: Kliininen mikrobiologia

Kevätlukukausi alkoi kliinisellä mikrobiologialla. Kurssilla käytiin läpi tärkeimmät taudinaiheuttajina toimivat bakteerit ja virukset sekä farmakologian kurssilta tämän kurssin puolelle siirretyt mikrobilääkkeet. Harjoitustöitä oli paljon, kaikki laboratoriossa ja kaikki leppoisia. Opittiin mikrobien tunnistusmenetelmiä, värjäystä ja "kohokohtana" oman ulostenäytteen tutkiminen, joka oli lopulta melkoinen antikliimaksi, kun siinä ei oikein mikään kasvanut. Paljon opittavaa, mutta mukavasti aletaan siirtymään puhtaasti terveen elimistön opiskelusta myös kohti sairauksien oppimista. Jee.

RUOTSI(!)

Heti lukukauden alussa alkoi myös oma kammotuksieni kammotus ja painajaisten kohde: RUOTSI. Olin kirjoittanut ruotsista B:n yli 10 vuotta sitten, jonka jälkeen en kieltä pahemmin ollut käyttänyt. Tuntui, että osasin ainoastaan sanoa: "Jag heter en hund" muiden ollessa suoraan lukiosta tulleita, kaikesta L:n kirjoittaneita superihmisiä. Onneksi todellisuus oli se, että aivan kaikki rämmimme siellä kieliopin pohjamudissa. Lopulta tämä oli ihan mukava, tosin erittäin työläs kurssi. Kotitehtäviä oli jatkuvasti. Suullisen osion suurena testinä oli 10–15 minuutin esitelmän pitäminen valitsemastaan lääketieteellisestä aiheesta. En olisi vielä syyslukukaudella millään uskonut pärjääväni esitelmän kanssa niinkin hyvin kuin nyt pärjäsin. Kirjallisessa osuudessa oli yksi sanastopainotteinen välitentti ja kurssin lopussa luetun ymmärtämiseen ja kirjoitustaitoihin painottuva lopputentti. Tästä kurssista jäi hyvä mieli.

YTH: Ympäristöterveydehuolto

YTH on aiemmilla vuosikursseilla ollut ilmeisesti vasta viidentenä vuonna, mutta nyt uudessa curriculumissa kurssi siirtyi jo meille kakkoselle. Aiheena esimerkiksi hiukkaspäästöt, vesihuollon terveysvaikutukset ja viranomaisten yhteistyö ympäristölähtöisissä epidemioissa. Harmiton pikku kurssi.

YLPA: Yleinen patologia

YLPAn tentti oli eilen. YLPA jatkoi siitä mihin viime vuonna histologiassa jäätiin. Käsiteltiin tulehdusta, soluvaurioita, tromboosia, embolioita ja kasvaimia. Luennoilla opittiin teoria ja harjoitustöissä katseltiin virtuaalimikroskooppikuvia. Harjoitukset toteutettiin nyt niin, että aina harjoituskerralla läpikäytävät aiheet oli jaettu opiskelijaryhmille, joista yksi tai kaksi henkilöä per harjoituskerta tuli opettajan työpisteelle ja esitteli näytteen teoriaa ja mikroskooppikuvat koko isolle ryhmälle. Opettaja kommentoi aina, jos opiskelijat meinasivat unohtaa jotakin tai olivat ymmärtäneet asian väärin. Kaikki seurasivat omaa lähintä näyttöään, joten esitelmöidessä ei ollut oloa, että esiintyisi suuren suurelle yleisölle. Huomattavasti opettavaisempi työskentelytapa kuin viime vuoden täysin opettajavetoinen harjoitus.

SFL: Systemaattinen farmakologia ja toksikologia

Tässä kurssissa on NIIN PALJON ASIAA, että pää räjähtää. Tehtäviä on jatkuvasti, neljä välitentti ja suuri lopputentti. Koko ajan on tunne, että olen todella paljon jäljessä, enkä enää millään kerkeä oppimaan kaikkea toukokuun loppuun mennessä. Onneksi YLPA on nyt ohi, joten voin keskittyä täysin tähän.

Kakkosvuoden syksy

LYF: lääketieteellinen yleisfysiologia

Syksy käynnistyi lääketieteellisen yleisfysiologian kurssilla. Kirjana oli Guyton and Hall: Textbook of Medical Physiology. Käsiteltiin yleisellä tasolla koko ihmisen fysiologia hermostoa lukuunottamatta läpi: verenkierto, ruoansulatus, hormonitoiminta jne. siis. Harjoitustöissä suuren suurena kohokohtana opittiin ottamaan laskimoverinäytteitä - saatiin siitä jopa hienon hieno todistus. Muita harjoitustöitä olivat sydämen auskultointi, keuhkojen auskultointi, kehon koostumuksen ja suorituskyvyn mittaaminen, verenpaineen mittaus sekä keuhkojen toimintatestit.

VPL: vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa

Alkusyksystä käynnistyi myös VPL. Kurssi koostui muutamasta luennosta sekä harjoituskerroista, joissa opeteltiin toimimaan vastaanottotilanteessa. Ensimmäisellä harjoituskerralla opiskelijat toimivat sekä potilaana että lääkärinä. Kahdella myöhemmällä kerralla potilaana toimi ulkopuolinen näyttelijä, joka yleensä esitti tavalla tai toisella hankalaa potilasta. Muut (ryhmäkoko ehkä 6?) katsoivat aina vierestä ja kertoivat omia huomioitaan tilanteen jälkeen. Lääkärinä toimiessa oli myös mahdollista laittaa tilanne katkolle hetkeksi ja kysyä kaverilta apua. TODELLA hyödyllisen oloinen kurssi ja simuloidut potilastilanteet eivät olleet yhtään painostavan oloisia, vaikka hankalia olivatkin. Ilmeisesti koko lääkiksen ainoa vuorovaikutustaitoja opettava kurssi, harmi.

TK-päivät

Myöhemmin alkavan KTT-kurssin alaisuuteen kuului myös terveyskeskuspäivät. Olin kaksi päivää Imatralla osittain sairaalan puolella, osittain terveyskeskuksen ja osittain sairaanhoitajien mukana kiertämässä ihmisten kodeissa. Pakollisena tehtävänä päiviin kuului pitkähkön potilashaastettelun tekeminen, jossa lähinnä kartoitettiin potilaan kokemuksia omasta terveydestään ja saamastaan hoidosta. Pääsin laittamaan kodinhoidossa potilaalle virtsakatetrin ja sairaalan puolella seuraamaan gastro- ja kolonoskopiaa. Henkilökunta oli jälleen kauttaaltaan todella mukavaa.

Epidemiologia ja biostatistiikka

Epidemiologia ja biostatistiikka -kurssilla opeteltiin tieteellisen artikkelin rakennetta, tutkimusasetelmia sekä biostatistiikan työkaluja. Matemaattisesti ei kovin hankala, mutta omituisen kaksijakoinen kurssi, koska kurssi oli selvästi vain kaksi erillistä kurssia yhden nimen alla. Syvärien tekijöille hyödyllistä tavaraa.

Kansanterveystiede

KTT koostui yleisesti terveydenhuoltojärjestelmän rakenteita ja toimintaa käsittelevistä luennoista. Myös etiikkaa ja terveydenhuoltolakia käsiteltiin.

Neurotieteet

Syksyn loppuhuipennuksena oli NET. Nyt käytiin läpi Neuroscience: Exploring the brain (ehkä paras ja selkein kirja tähän mennessä) -kirjan avulla hermoston toimintaa. Ensin hermokudoksen soluja ja siitä välittäjäaineiden kautta suurempiin kokonaisuuksiin. NET ja LYF olisi hyvä olla etenkin munuaisten, maksan, hormonien ja välittäjäaineiden toiminnan osalta hyvässä muistissa kevään farmakologian kurssilla. Harjoituksissa tutkittiin silmiä, kuuloa ja tasapainoa.

Kesäilyä

Ihan aluksi: onnea uusille opiskelijoille! Viimeisestkin kurssit päättyivät toukokuun lopulla ja viimeisestkin opintosuoritukset merkittiin weboodiin ennen juhannusta. Ensimmäinen vuosi oli hämmentävän nopea. Ensimmäisen lukuvuoden kohokohdiksi jäivät tammikuussa dissektioihin huipentuneet anatomian opinnot. Nyt kesällä olen käynyt KYSillä tekemässä tutkimushommia syventäviin opintoihin liittyen, viettänyt hyvin paljon aikaa ulkona maastopyöräillen, tehnyt töitä ja musiikkiakin yrittänyt vääntää aina satunnaisesti. Päiväaikataulut ovat sekä opintojen että töiden suhteen täysin vapaat, joten vuorokausirytmi on kääntynyt melko myöhäiseksi: en juurikaan käy nukkumaan ennen kolmea. En osaa määritellä itseäni ilta- tai aamuihmiseksi, koska olen parhaimmillani pikkutunneilla. Se vaihtelee, että sijoittuuko tuo hetki aikaan juuri ennen nukkumaanmenoa vai juuri sen jälkeen. Viime viikolla syvärihommin tuli pieni maastopyörällä tumpelointien takia. Onnistuin Puijon mäkiä melko vauhdikkaasti alas laskiessa kaatumaan ja lyömään pääni. Ensioireina oikean puolen näkökentän häviäminen ja kaiken luetun tekstin muuttuminen täysin käsittämättömäksi. En myöskään millään keksinyt tämän kaupungin nimeä, enkä kyennyt puhumaan kunnolla. Onneksi pidempiaikaisia oireita olivat vain niska- ja hartiakivut, joita kesti muutaman päivän. Kävin kyllä KYSin päivystyksessä, mutta 24h seuranta riitti, eikä mitään kuvia otettu. Nyt on jo hyvä olo.

Älä hätäile

Katsoin eilen viime vuoden pääsykokeen läpi. En muistanut kokeen tehtävistä yhtäkään, eivätkä ne näyttäneet nyt uusintakatselullakaan kovin tutuilta. Olinkohan oikeasti edes viime vuoden kokeessa? Miten pääsin lääkikseen? Hämmentävä aukko muistissa. Ainoa muistikuva koko viime vuoden pääsykokeen Kuopion reissulta on se, kuinka kokeen jälkeen seisoin KYSin ulkopuolella. Kaikki muu on hävinnyt.

Varaus ensin teille, sitten meille

Pääsykokeeseen osallistujille voin nyt vain toivoa hyvää taitoa, onnea, terveyttä, vahvaa rakkoa, terävää kynää, oivalluksia, rauhaa ja kestäviä tuber ischiadicumeja! Jännityksellä odotan myös näkeväni tämän vuoden kokeen.

Kävin iltalenkillä ja koitin arvuutella, ovatko vastaantulijat pääsykokeeseen menijöitä. Otin samalla timelapse-videon nopeimmasta kävelyreitistä Kuopion torilta Snellmanialle:

Huomenna suuntaan pikaisesti yliopistolle haistelemaan pääsykoetunnelmaa ja muistelemaan viime vuoden koitosta. Jännittää.

Seis!

Pääsykokeeseen lukijat lopettavat pänttäämisen viimeistään nyt! Antakaa itsellenne hetki aikaa levätä, jotta ajatus luistaa itse kokeessa.

Älkää myöskään nyt harmitelko liikaa niitä yo-tuloksia. Oma lääkiksen kannalta oleellinen rivi oli itselläni muistaakseni BCME ja sisällä ollaan.

Histologian tentti

Vaikka keskityn lähinnä jännittämään pääsykoetta tämän vuoden hakijoiden puolesta, onnistuin silti panostamaan edellisen loppuviikon ajan histologian opiskeluun. Luin kirjan jotakuinkin tarkasti läpi, kävin testaamassa itseäni koululla olevilla näytteillä ja ihmettelin myös webbimikroskoopin näytteet jollakin tasolla läpi.

Tentti meni kohtalaisen hyvin. Mikään kudos eikä kysymys jäänyt mysteeriksi. Tentin ajan seinällä pyörivät kuvakysymykset, joiden luulin näkyvän läpi vain kerran tai kaksi. Saavuin ensimmäistä kertaa tenttiin myöhässä ja hätäisesti aloin vastaamaan kysymyksiin. Ensimmäinen näkemäni kuva oli jo kuva nro 5! Pienen paniikinpoikasen siivittämänä, kynä sauhuten yritin kahlata kuvakysymysten läpi, vaikka kuvien vaihtumistahti oli aivan liian nopea. Viimeisen kuvan jälkeen paljastui, että kuva nro 5 olikin ensimmäinen kuva ja kuvat pyörivät seinällä looppina ilmeisesti koko tentin ajan. Kaikki menikin siis lopulta ihan hyvin. Vielä yksi tentti jäljellä, jonka jälkeen voikin ruveta viettämään kesää... syventävien opintojen parissa.

Snellmanian aula odottaa jo hakijoita

Reilu viikko pääsykokeeseen

Viimeisen viikon kirjavalikoima

Viime vuonna noin viikko ennen pääsykoetta aloitin loppukirille varatun lukuloman, jonka vietin Lappeenrannassa. Mitään kovin tarkkaa muistikuvaa tuosta viimeisestä viikosta ei ole, mutta ilmeisesti tein edelleen tehtäviä täysin satunnaisessa järjestyksessä satunnaisista aiheista keskittymättä oikein mihinkään. Mukanani Lappeenrannassa oli myös maastopyörä, jolla rymistely oli hyvää vaihtelua lukemiselle.

Pääsykoetilanne

Snellmanian aula pääsykoeaamuna

Kuopiolaisilla pääsykoe etenee kahden haun kokemuksella seuraavasti:

• Ilmestyt aamulla Snellmanialle ilmoittautumaan kokeeseen. Snellmania on yliopiston rakennuksista suurin ja pääovi on helppo löytää. Ilmoittautumisen kanssa ei ole kiire. En näe syytä saapua paikalle heti ensimmäisenä ilmoittautumisen alettua.
• Ilmoittautumisen yhteydessä saat lappusen, jossa kerrotaan sali, jossa tulet kokeen tekemään. Lisäksi saat arkillisen tarroja, joissa on omat tietosi. Kuopiossa ei siis tarvitse kokeen aikana muistaa edes omaa nimeään - riittää, että liimailet jokaiseen vastauspaperiin yhden tarran.
• Odottelet Snellmanian aulassa, että joku pääsykoevalvoja / haalareihin sonnustautunut huutelee salisi nimeä. Ei siis tarvitse itse tietää reittiä esim. Snellmanialta KYS auditorio 2:een. Salin sijainnista on turha siis panikoida. Ensimmäisellä hakukerrallani tein kokeen Mediteknian MD100:ssa ja toisella kerralla KYS audi2:ssa. Kumpikin kohtalaisen kävelymatkan päässä Snellmanialta.
• Menet saliin, jätät laukun tai repun salin laidalle. Kännykkä kiinni ja laukkuun. Mukaan saa ottaa eväät, kirjoitustarvikkeet ja laskimen. Omia korvatulppia tuskin saa edelleenkään käyttää. En tiedä.
• Teet kokeen! Muista, että tehtäväpaperin saat ottaa kokeesta mukaan, joten sitä on hyvä käyttää mahdollisena suttupaperina.
• Noin kymmenen minuuttia ennen kokeen loppua porukkaa rupeaa kerääntymään jonoihin palautusta varten. Suosittelen tekemään rauhassa aivan loppuun saakka.
• Palautat kokeen. Palautuksen yhteydessä tarkistetaan laskin ja allekirjoitat nimesi valvojan näyttämään kohtaan.
• Kävelet ulos salista, ota laukku mukaan.

Audimies.

Viime vuoden ohjeet koesalin ulkopuolella

METABO ohi, MENDO tilalle

Metabolian tentti oli torstaina. Metabon kohdalla opiskelutekniikka oli tällä kertaa melko huonossa hapessa. Luin aivan kurssin alussa lähes kaikki kirjan kohdat, joihin kurssi perustui, mutta varsinaisesti kurssin aikana en pahemmin tehnyt mitään. Vasta muutama päivä ennen tenttiä rupesin listaamaan luentojen avainasioita ylös ja pyrin kirjoittamaan jokaisesta jonkinlaisen selityksen. Luentokalvot luin läpi ensimmäistä kertaa vasta pari päivää ennen tenttiä. Koska aiemmat opiskelutavat toimivat niin hyvin, niin en tietenkään noudattanut niitä enää. Osa luentokalvoista oli kyllä luennoilla käymättömälle melkoista hepreaa.

METABOn luentokalvoista poimittua. Selkeää. Tätä lisää mendossa.

Metabon tilalla alkoi nyt MENDO eli molekulaarinen endokrinologia, joka jatkaa siitä mihin metabo jäi. Aiheena siis solutason hormonaalinen säätely. Jälleen aion jättää luennoilla käymisen melko vähäiseksi, koska päähäni ei tartu luennoilla oikein mitään. Avainasialista on jälleen koko homman pointti. Poimin siis luentokalvoista luennon tavoitteet tai suoraan luennoitsijan listaamat avainasiat omaan listaani ja kirjan, solunetin jne. avulla selitän asiat itselleni. Aivan lopussa taas luen luentokalvot läpi.

Histologia

Histologian viimeinen harjoitus oli perjantaina. Histologian harjoitukset olivat pääasiassa sitä, että jokaisella oli oma mikroskooppi, opettaja näytti näytöiltä omaa mikroskooppinäkymää ja kertoi mitä siitä pitäisi nähdä. Näyte kerrallaan menimme harjoituskerran näytteet läpi. Kuivahkoa, mutta toimivaa. Yksi harjoituskerta yritti olla trendikkäästi opiskelijavetoinen, jolloin jakaannuimme ryhmiin, teimme omasta aiheestamme puolessa tunnissa julisteen, jonka jälkeen ryhmäjako sekoitettiin ja kiersimme uusissa ryhmissä julisteet läpi. Kun osuimme sille julisteelle, jota oli itse tekemässä, tuli aihe opettaa muille ryhmäläisille. Lopputuloksena muistan nyt kyseisestä kerrasta vain ja ainoastaan oman julisteen alueen. Opettajat ovat kuitenkin parempia opettajia, kuin opiskelijat, yllättäen. Histologian tentti on reilun viikon päästä. Nyt aion kahlata kirjan läpi virtuaalimikroskooppia samalla selaillen. Lopuksi käyn vielä katsomassa näytteet läpi oikealla mikroskoopilla.

Blogista

Nyt keväällä on tapahtunut melko vähän opiskeluissa, joten bloggaustaajuuskin on ollut suhteellisen harva. Ensimmäisen vuoden ajan olen tarkoituksellisesti pitänyt kaikki tekstit lyhyehköinä, melko kuivina kuvauksina parhaillaan meneillään olevista asioista. Sellaisena, jota olisin itse lukenut mieluiten hakijana. Kohta ensimmäisen lukuvuoden päätyttyä siirtynen kuitenkin myös aiheisiin lääkiksen ulkopuolella. Pitkään olen pyöritellyt mielessä ajatusta sarjakuvablogista, mutta mahdollisesti se jääkin vain mielessä pyöriteltäväksi ajatukseksi. Tässä silti linkki parhaimpaan sarjakuvablogiin ikinä: En vaan osaa!

Vuosi sitten

Sateinen Kaisaniemi Helsingissä
Tänne polkee 15 km matkan Vantaalta n. 30 minuutissa. Matkan ainoat liikennevalot näkyvät kuvassa. Kuopiossa keskustasta yliopistolle alle 3 km matkan polkiessa liikennevaloja on kuusinkertainen määrä.

Haltiala, Helsinki

Helsingin ja Vantaan raja kulkee jokea pitkin

Tajunnanvirtaa, laiskottelua ja muistelua

Viime viikot ovat olleet melko laiskoja. Olen käynyt yliopistolla vain pakollisissa harjoituksissa tuijottamassa mikroskooppia ja muuten olen opiskellut lähinä kirjaa lukemalla. Luentoslidejäkin olen vilkuillut vain pintapuolisesti. Opiskeluun käytetyt tuntimäärät ovat melko alhaisia. Samaa tuskin voi sanoa monesta juuri nyt pääsykokeeseen lukevasta.

Eteläistä Kuopiota pyörälenkin varrelta

Vuosi sitten pääsykoelukeminen oli melkoisessa vauhdissa. Kertasin hankalia tehtäviä, laskin, laskin ja laskin. Monet tuntuvat opiskelemaan pääsemisen jälkeen muistelevan pääsykoeurakkaa kauhulla, mutta omat muistot luku-urakasta ovat todella hyvät. Koska olin vakituisessa työssä, ei mahdollinen epäonnistuminen ollut niin kamala ajatus kuin monella muulla. Pystyin keskittymään haaveiluun. Pääsykokeeseen lukeminen oli mahtava harrastus, johon verrattuna kaikki muu alkoi tuntumaan merkityksettömältä. Joskus yritin esimerkiksi pelata, mutta lopulta aina turhauduin peliin ja totesin olevani paljon iloisempi lukiessani kokeeseen. Lukumäärät vuosi sitten olivat 10—15 tuntia viikossa.

Virtuaalimikroskooppikuvaa kilpirauhasesta

Ennen lääkikseen pääsemistä kuvittelin koko paikan olevan melko taianomainen ja muiden opiskelijoiden olevan todellisia yli-ihmisiä, joiden joukkoon pinnistelemällä yrittäisin päästä. Nyt opiskelujen alettua on tullut todettua, että ehkä se ihmeellinen lääkismaailma onkin siellä bileiden puolella, joista puolestaan olen jättäytynyt melko täysin pois. Itse opiskelu on jo hyvin arkisen tuntuista.

iPadin Inkling on erittäin näppärä Elsevierin kirjojen kanssa

Nyt aikani kuluu opiskeluihin, töihin, polkupyörien rakenteluun ja säätämiseen, pyöräilyyn, juoksemiseen, imguriin, riemurasiaan, liian vähän syväreihin, kuvankäsittelyyn, huonejärjestyksen vaihteluun, musiikin tekemiseen, tyttöystävän kanssa Mario Kartin pelaamiseen...

Obi täsmälleen vuosi sitten

Väitöskirja?

Kävin tänään vihdoin seuraamassa väitöstilaisuutta - Susanna Porela-Tiihosen väitös aiheesta Recovery after cataract surgery. Lääketieteellinen tieto ja viestintä -kurssin yksi tehtävistä on lyhyen raportin kirjoittaminen väitöstilaisuudesta ja eeeerittäin pitkän deadlinen takia tehtävä on roikkunut sit joskus -listalla jo syyskuusta lähtien. Tilaisuus kesti n. 3 tuntia ja vieraasta aiheesta huolimatta väittelijän ja vastaväittelijän puheista pysyi melko hyvin perillä.

En koskaan ennen lääkistä kuvittelut, että edes harkitsisin väitöskirjan tekemistä, mutta nyt syväreiden varhaisen aloituksen ja suurehkon tohtorialtistuksen takia asia ei enää tunnu niin vieraalta. Lääketieteen väitöskirjat ovat myös melkoisen ohuita vihkosia verrattuna moniin muihin aloihin. Työmäärästähän väitöskirjan paksuus ei mitään kerro, mutta silti ohuet väitöskirjat tuntuvat lohdullisilta.

Tein muuten pääsykokseen viime keväänä juurikin tuossa väitöstilaisuudessa käytetyssä salissa eli KYS auditorio 2:ssa. Hämmentävää, että kaikki muistikuvat salista olivat hävinneet. Sali näytti aivan vieraalta, enkä muistanut yhtään, missä istuin.

Tuloksia

MOBIGEn tenttitulokset olivat vaihteeksi melkoinen yllätys. Menin tenttiin luullen, että olen aiheesta aivan pihalla. Tentin jälkeen tuntui, että kyllähän se nyt varmasti läpi menee. Tulos: viitonen. Ihan mukavaa, mutta samalla tavallaan epämotivoivaa, koska yllätysvitonen tuntuu hieman huijaukselta.

Kuvaukset paksua kirjettä varten

Ensi viikolla aloitellaan valokuvauksia, joiden tuloksia onnekkaat paksun kirjeen saajat pääsevät kesällä ihastelemaan. Nyt siis uutta puhtia lukemiseen ihan vain jo nuo kuvat nähdäkseen!

Bonus: kuvia vuoden takaa

Täällä asuin ennen - Vantaan Kartanonkoski

Maaliskuinen työmatka Helsinkiin

Helsingin Arabianranta - yksi suosikkipaikoista

Työmatkalla polkuja pitkin Helsingin keskuspuistossa tasan vuosi sitten

Työpaikka sijaitsi aivan Kaisaniemen eikun siis Helsingin yliopiston metroaseman vieressä